Ruoan monet kasvot

Ihmisten suhde ruokaan on muuttunut hurjasti viime vuosikymmenten aikana. Uudet asenteet ja mallit ovat korvaamassa vanhat ruokatottumukset. Elämme jonkinlaista ruokavallankumouksen aikaa.

Kivikaudella ihmiset keräsivät ruokansa luonnosta ja erilaisia kasviksia – heiniä, juuria, lehtiä, yrttejä, marjoja, hedelmiä ja pähkinöitä – syötiin erittäin monipuolisesti. Joidenkin arvioiden mukaan kivikauden ihminen söi jopa viisi kiloa erilaisia kasviksia päivässä kun nykypäivän ihminen hädin tuskin kiloa. 

Ensimmäinen todellinen ruokavallankumous koettiin maanviljelyksen tultua tutuksi. Tämä tapahtui lähi-idässä noin 10 000 vuotta ja skandinaviassa noin 4000 vuotta sitten. Ruokavalio yksipuolistui ja tällä hetkellä ruoantuotanto pyörii pitkälti vain kolmen pääviljan, vehnän, riisin ja maissin, varassa. Erityisesti pohjoismaissa ruokavalio on maanviljelyksen myötä ollut poikkeuksellisen yksipuolista. Lyhyen kasvukauden vuoksi peruna, porkkana, nauris, marjat, ohra, maito, liha ja muut eläinkunnan tuotteet ovat luoneet ravitsemuksen pohjan. Luonnon olosuhteet ovat määränneet minkälaista ruokaa on syöty ja kuinka paljon sitä on ollut saatavilla.  

Nykyisin ruokaa on tarjolla kaikkialla ja vaihtoehtoja on loputtomasti. Hämmennyksen ja epävarmuuden keskellä tulee suorastaan vaihtoehtoähky. 

Vielä 50-luvulla maaseudulla ruoan tuotantoketju oli selkeästi jokaisen emännän ja ruokailijan tiedossa. Tiedettiin jopa minkä nimistä nautaa nautittiin illallispöydässä, mistä kananmunien munijat olivat nokkineet jyvänsä ja kuka oli aamulla lypsänyt kupissa välkehtivän maidon. Pensaat, joista marjat oli poimittu olivat hyvin kaikkien tiedossa ja tiedettiin kuka niitä oli lannoittanut eli pissinyt niiden juurille – tai päälle. Kädet, jotka olivat valmistaneet ruoan, olivat usein vähintäänkin kätelleet jokaisen ruokailijan. 

Nykyisin E-koodiviidakossa emme edes tiedä, mitä ruokamme sisältää puhumattakaan raaka-aineiden alkuperästä tai sen valmistajasta. 

 

Psykoanalyytikko Freud sanoi aikoinaan, että ”suun kautta yhdistetään ulkomaailma ruumiiseen.”  Ei ihme, että ajoittain jopa pelkäämme ruokaa mitä syömme.  

Koska ruokaa oli vielä 50-70 vuotta sitten ajoittain liian vähän saatavilla, jokapäiväinen leipä oli pyhä asia. Emäntä saattoi ”siunata” leipomansa leivän vetämällä leivän pintaan ristin ennen uuniin laittoa. 

Nykyisin tuo ”pyhä leipä” on jopa haitallista – ainakin, jos uskoo karppaajiin ja heidän sanomaansa. 

50-luvulla oli yleisesti käytössä 1850-luvulta peräisin oleva asenne, että kasvikset ovat ”pupujen ja hevosten ruokaa” ja että kunnon ruoka on rasvaista ja sitä pitää olla paljon. Nämä asenteet juonsivat juurensa ajoilta, jolloin maatiloilla tehtiin raskasta työtä ja ruoasta piti saada paljon energiaa. Vitamiinien ja kivennäisaineiden puutoksista johtuvat sairaudet olivat kuitenkin yleisiä tuohon aikaan. 

Nykyisin jokainen tietää, että rasvainen ruoka on epäterveellistä ja kasviksia pitää syödä paljon. Vanhat vanhemmilta ja isovanhemmilta opitut asenteet ja ruokailutottumukset vaikuttavat silti vielä ainakin alitajuisesti joidenkin mielissä. 

Paitsi että ruoka fyysisenä perustarpeena on muuttanut muotoaan, myös ruoan sosiaaliset ja kulttuuriset muodot ovat muuttuneet. Globalisaation ja rajojen avautumisen myötä myös oman kulttuurin määräämät ruoan rajat ovat rikkoutuneet. Suomalainen ruoka on perinteisesti ollut lihakastiketta ja juureksia. Nyt etniset keittiöt valtaavat ravintolamaailmaa. Jokaisella on mahdollisuus myös kotona kokeilla eri maiden ruokareseptejä. Vieroksumme palkokasveista valmistettuja elintarvikkeita, heinäsirkkoja ja toukkia. Papujen ja tofun erikoinen rakenne ja suutuntuma voi inhottaa ja ajatus ötököiden syömisestä suorastaan kuvottaa. 

Vaikka Evira (elintarviketurvallisuusvirasto) ei ole antanut vielä lupaa hyönteisten ja toukkien elintarvikekäyttöön, eri järjestöt ja rohkeat ruokakokeilijat puhuvat jo kovasti niiden käytön puolesta. 

Ympäristömme ei myöskään enää jaa meitä samalla lailla erilaisiin sosiaalisiin ryhmiin ruokailutottumusten mukaan. Jokaisella on mahdollisuus asettaa ja määritellä nuo rajat itse ja luoda näin ruokavalintojen myötä itselleen sopivan sosiaalisen statuksen. Koska nykyisin lisäksi uskonto ei enää vaikuta entiseen tapaan ihmisten elämässä, ruoasta on tullut monelle uskonnon kaltainen liike, joka määrää säännöt mitä noudattaa – luo raamit elämälle. 

Jokainen voi itse määrittää onko lihansyöjä vai kasvissyöjä, karppaaja vai muuten vaan dieetillä, vegetaristi vai vegaani, suosiiko lähiruokaa vai luomua, noudattaako keskiaikaista vai kivikautista ruokavaliota vai ehkä ihan jotain muuta, itsensä laatimaa. Valintojensa avulla hän samalla määrittää oman paikkansa sosiaalisessa ympäristössä sekä rakentaa turvaa ja rutiineja arkipäivän valintoihin. 

Tässä kirjoituksessa on sivuttu paljon erilaisia negatiivisia tunteita, mitä ruoka tällä hetkellä ihmisissä herättää joko tietoisella tai tiedostamattomalla tasolla. Hämmennys, pelko, inho, kuvotus, suuttumus, turhautuneisuus ja epävarmuus ovat varmasti tunteita, joita jokainen meistä on joskus kokenut jossain muodossa ruokakaupassa tai ruokaan liittyviä juttuja lukiessaan.  Toiset taistelevat rohkeammin uusien ruoka-asenteiden puolesta kun taas toiset taantuvat hämmennyksessään entistä enemmän vanhojen jo opittujen mallien puoleen.  
 

Minkälaiset kasvot ruoka sitten minulle näyttää? 

Ruoka saa minut ennen kaikkea iloiseksi, vahvaksi ja terveeksi.  Ruoka on minulle Hippokratesin, länsimaisen lääketieteen isän sanoin lääke, mutta se on myös loputon makujen, yhdistelmien ja mahdollisuuksien maailma. Ruoassa yhdistyvät ihmisen fysiologiset, emotionaaliset, sosiaaliset ja kulttuuriset tarpeet. Ruoka on kaupankäynnin väline ja elintarviketeollisuuden innovaatioiden lähde. Ruoan avulla voin tutustua maailmaan, eri ruokakulttuureihin. Ruoka on kaunista. Kaupunkilaisena saan myös ruoan kautta vahvan yhteyden luontoon ja ympäristöön. 

Jos joku joskus kysyy minulta, että miksi juuri ruoka on se minun juttu niin vastaan, että miksi mikään muukaan olisi. Ruoasta löytyy se kaikki mistä olen ikinä ollut tai mistä koskaan voisin olla kiinnostunut.