Olemme myös sairaampia kuin koskaan aikaisemmin. Lääkäreillä on niin paljon tietoa, että pienikin vaiva on mahdollista diagnosoida sairaudeksi. Sairaus on helppo parantaa lääkkeillä. Lääkkeet puolestaan voivat tehdä meidät entistä sairaammiksi sivuvakutustensa vuoksi.
Joidenkin mukaan jokainen ihminen voi sairastaa kuusi syöpää elämänsä aikana. Tähän ikään mennessä olen siis mahdollisesti sairastanut jo kolme syöpää. Olen iloinen, että en ole ollut tietoinen yhdestäkään niistä! Olen myös iloinen, että en tiedä geeniperintäni altistavista sairauksista. Sen jälkeen kuvittelisin jokaisen kolotuksen olevan enne vääjäämättömästä pahasta ja lopusta.
Mainostajien tavoite on saada ihmiset ostamaan tiettyjä tuotteita, mutta tämä on mielestäni vain toissijainen vaikutus ihmisen mieleen. Joka puolella vellovat mainokset muovaavat maailmankuvaamme ennen kaikkea ääri-ilmiöiden maailmaksi. Terveempi, kauniimpi, energisempi, vähärasvaisempi, kuitu-, proteiini-, vitamiinipitoisempi. Pelkällä olemisella ei ole enää arvoa – se ei enää riitä.
Lopulta ihmisellä on alitajunnassaan tarve olle "jotain", "enemmän kuin muut", "vähemmän kuin muut", "erilainen". Tavallinenkaan ei ole enää tavallinen vaan "se tavallinen". Täytyy olla iloisempi, positiivisempi, taitavampi, osaavampi, älykkäämpi ja kauniimpi. Jos et koe olevasi mikään näistä edellisistä, olet alakuloisempi, negatiivisempi, rujompi, kömpelömpi, tyhmempi ja rumempi. Ja jos koet olevasi jotain jälkimmäisestä listasta, on helppo mennä lääkäriin ja etsiä ongelmalle diagnoosi, sairaus. Sairauteen löytyy lääkkeet tai oikea dieetti, joka auttaa. Sen jälkeen voi olla hyväksyttävästi "se erilainen" tai "jotain".
Milloin tavallisista elämään liittyvistä ilmiöistä alettiin tekemään suuremman luokan ongelmia, joihin täytyy löytää diagnoosi, hoitokeino ja lääkitys? Milloin ihminen lakkasi olemasta riittävä, hyvine ja huonoine puolineen, taitoineen ja vikoineen. Milloin ruoka lakkasi olemasta vain ruokaa hyvine ja huonoine makuineen ja erilaisine raaka-aineineen? Milloin unohdimme, että tärkeintä elämässä on elää ja nauttia tässä hetkessä, selviytyä hetken haasteista ja haaveilla tulevista.
Milloin unohdimme, että tavallisuus on itseasiassa erilaisuutta ja erilaisuus erittäin tavallista! Milloin unohdimme nauttia päivistä, jolloin ei tapahtu mitään? Milloin unohdimme, että erilaiset tunteet ja tuntemukset, hyvät ja pahat päivät sekä kolotukset kuuluvat ihmisenä olemiseen. Ne eivät tee sinusta sairasta. Syöpä ei välttämättä tee sinusta sairasta, varsinkaan jos et tiedä, että sinulla on syöpä. Et tule myöskään sairaaksi, jos et syö atsteekkien siemeniä päivittäin.
Loppuiko tämä kaikki sillä hetkellä, kun elämämme ei ollutkaan enää pelkkää selvitymistä ja perustarpeiden (ruoan ja juoman löytäminen sekä lämpimänä ja hengissä pysyminen) täyttämistä. Sillä hetkellä kun meille annettiin mahdollisuus henkiseen kasvuus – johon emme kuitenkaan olleet henkisesti valmiita.
Selvitymisvietti vie meitä edelleen voimkkaasti ettenpäin. Kun todellisia selviytymisen kannalta mekittäviä ongelmia ei ole, kehitämme niitä. Teemme itsestämme terveempiä tai sairaampia kuin koskaan ennen.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti