Pienituloisen (??=suomalaisen??) ruoka

Sosiaali- ja terveysministeri Laura Rädyn (Kokoomus) kommähdys Verkkouutisissa suomalaisten tulotasosta sai minut pohtimaan, mikä on todella tavallisen suomalaisen tulotaso ja kuinka käytettävissä olevat rahavarat vaikuttavat ihmisten ruokavalioon ja ravintoaineiden saantiin ja sitä kautta yleiseen hyvinvointiin ja terveyteen. 

Räty ei ole ainoa poliitikko, joka on möläytellyt kansalaistensa tuloista. Jutta Urpilainen (Sdp.) aiheutti hämmennystä vuonna 2009 vetämällä pienituloisuuden rajan 3000 euroon.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2012 suomalaisen keskimääräiset tulot olivat noin 2300 euroa ja 64,9 % suomalaisista eli reilu 3,5 miljoonaa kansalaista sai tuloja korkeintaan 2500 euroa kuukaudessa (brutto?, lähde ei sitä paljastanut). Tässä laskelmassa ovat mukana kaikki tulonsaajat, ei siis pelkästään palkansaajat.

Koska kansanedustajan palkkio on lähes kolme kertaa niin paljon kuin suomalaisen keskimääräiset rahatulot, ei olisikaan mikään ihme, jos poliitikolla on hieman hämärtynyt kuva tavallisen suomalaisen käytettävissä olevista rahavaroista. Lisäksi kansanedustaja saa kuukausittain verotonta kulukorvausta kotipaikasta riippuen 986 - 1809 euroa! Tämä on siis verotonta palkan lisää suunnilleen saman verran kuin pienituloinen palkansaaja saa kuukauden ajan uurastetusta työstään korvausta, josta hän tietenkin kunnon kansalaisena maksaa vielä verot.

EU:n virallisen määritelmän mukaan pienituloisia ovat henkilöt, joiden kotitalouksien käytettävissä olevat vuositulot kulutusyksikköä kohden ovat pienemmät kuin 60 prosenttia koko väestön vastaavasta mediaanitulosta. Vuonna 2012 pienituloisuusraja yhden hengen taloudessa oli 1166 euroa kuukaudessa (netto?, lähde ei sitä paljastanut). Jos perheeseen kuului kaksi aikuista ja yksi alle 14 vuotias lapsi pienituloisen tulot kotitaloutta kohti olivat korkeintaan 2099 euroa kuukaudessa - siis kolmen henkilön yhteiset tulot!

Tällä hetkellä Suomessa elää köyhyysrajan eli virallisen pienituloisuusrajan alapuolella, noin 700 000 ihmistä. Se on lukumäärältään lähes puolet enemmän kuin vuonna 1995, jolloin Suomi oli juuri toipumassa historiallisesta lamasta. 

Virallisten pienituloisten eli köyhien määrä onkin viimeisen 20 vuoden ajan ollut koko ajan ollut nousussa. Vuonna 1995 pienituloisuusaste oli noin 7 % kun se vuonna 2011 oli jo yli 13 %.

Turkulainen avustusjärjestö Operaatio ruokakassi järjesti vuonna 2009 mielenosoituksen eduskuntatalon edustalla.
Kuva: Jussi Joentausta

Raha ja ruoka

Köyhyyttä on kahdenlaista: absoluuttista köyhyyttä, jolloin rahaa ei ole riittävästi ruuan hankkimiseen sekä suhteellista köyhyyttä, jolloin rahavarat eivät riitä toivotun ja ympäristön edellyttämän elämäntavan ylläpitämiseen. Vaikka hyvinvointivaltiostamme löytyy paljon myös absoluuttista köyhyttä, on suhteellinen köyhyys huomattavasti yleisempää, jopa arkea. Jos rahaa on rajallisesti, on ruokakuluissa helppo säästää. Kaupasta valitaan halvinta ruokaa, jotta olisi mahdollista käydä elokuvissa ja ostaa uusia vaatteita, lapsilla olisi mahdollisuus harrastaa ja perheen viettää vuosittainen ulkomaanloma - ja ennen kaikkea kuluttaa, mihin meitä koko ajan kannustetaan.

Valinnat tehdään kuitenkin ikävä kyllä usein oman ja muiden perheenjäsenten terveyden kustannuksella.

Terveyden ja hyvinvoinnin kannalta riittävä ja riittävän ravitsemuksellinen ruoka määriteltiin jo vuonna 1948 YK:n ihmisoikeudeksi. Maailman ruokaturvakokouksessa vuonna 2009 puolestaan määriteltiin ruokaturvan toteutuminen seuraavasti: "Ruokaturva toteutuu, kun kaikilla ihmisillä on kaikkina aikoina fyysiset, sosiaaliset ja taloudelliset mahdollisuudet saada riittävästi turvallista ja ravitsevaa ruokaa, joka vastaa heidän tarpeitaan ja mieltymyksiään ja mahdollistaa aktiivisen ja terveen elämän. "

Mikä on siis riittävä, terveellinen ja ravitseva ruoka?

Maa- ja metsätalousministeriön alainen valtion ravitsemusneuvottelulautakunta laatii viralliset ravitsemussuositukset, jotka ovat elintarvike- ja ravitsemuspolitiikan perusta sekä ohjenuora mm. suurtalouskeittiöille ja ravinnostaan kiinnostuneille kansalaisille. Vuoden 2014 suositusten mukaan tasapainoiseen ja terveelliseen ruokavalioon kuuluu päivittäin vähintään puoli kiloa hedelmiä, kasviksia tai marjoja, reilusti täysjyväviljatuotteita, vähärasvaisia maitovalmisteita, kohtuullisesti vähärasvaista lihaa ja kalaa vähintään kaksi kertaa viikossa. Rasvoja ja sokereita tulisi syödä niukasti ja säästeliäästi.

Terveellistä ateriakokonaisuutta hahmottavassa lautasmallissa puolet lautasesta on täytetty kasviksilla, neljäsosa perunalla, täysjyväriisillä tai -pastalla ja loppu neljäsosa kala- liha- tai kasvisproteiinilla. Näitä ohjeita noudattaen tulisi voida luottaa siihen, että ravinto olisi riittävän monipuolista ja mahdollistaisi aktiivisen ja terveen elämän.

Lautasmalli, joka auttaa ruokailijaa rakentamaan terveellisen ja monipuolisen aterian.
Kuva: ravitsemusneuvottelulautakunta.fi

Paketti ranskanleipää ja lauantaimakkaraa maksaa alle kaksi euroa kun taas paketin täysjyväpitoista ruisleipää ja vähärasvaista kinkkuleikettä saa noin viidellä eurolla. Maittavan ja tuhdin illallisen pienelle perheelle saa rakennettua neljällä eurolla kun valitsee paketin lenkkimakkaraa ja lihapiirakoita sekä pussillisen ranskanperunoita ja herne-maissi-paprikaa. Neljällä eurolla saa myös paketin lehtisalaattia, neljä omenaa, kaksi purkkia tonnikalaa sekä 250 g kirsikkatomaatteja (sesonkiaikaan tarjouksesta). Mitähän perhe tuumaisi, jos illallispöydässä olisikin ensimmäisen vaihtoehdon sijasta tämä tervellinen mutta niukka salaattiateria?

Suhteellinen köyhyys muuttui hetkessä terveellisten valintojen myötä absoluuttiseksi köyhyydeksi.

Kumman neljän euron ruokakassin sinä valitsisit, jos pitäisi tehdä perheelle päivällinen?

Teollistumisen ja einesten myötä ruokavalio on yksipuolistunut ja se sisältää kohtuuttoman paljon energiaa, tärkkelystä, jalostettuja ja nopeita hiilihydraatteja (sokereita), lihaa ja rasvaa sekä liian vähän ravintokuituja. Pitkälle jalostetut elintarvikkeet ja ns. roskaruoka ovat usein myös halvinta. Tämänkaltainen ruokavalio on suurin syy elintaso- tai elintapasairauksiksi nimettyihin terveysongelmiin, joita ovat mm. sydän- ja verisuonitaudit, liikalihavuus, II-tyypin diabetes ja syöpä. Nämä ovat tyypillisiä terveysongelmia myös Suomessa ja kuormittavat niin terveyskeskusjonoja kuin terveydenhoitokulujakin. Surullisinta on, että nykyisin näihin sairauksiin sairastutaan entistä nuorempina, jopa lapsena. 

Terveysongelmat eivät kuitenkaan johdu nykyään enää pelkästään liiallisesta mässäilystä vaan ovat myös seurausta liian pienten rahavarojen aiheuttamasta puutteellisesta ruokavaliosta. Liian yksipuolinen ruokavalio sekä runsas einesten käyttö voivat aiheuttaa myös ravinto- ja hivenaineiden puutosta. Rikkaista länsimaista löytyykin jo aivan uusi ihmisryhmä: liikalihavat vajaaravitut ihmiset. Ruokailutottumusten muutos länsimaiseen suuntaan on tuonut samat terveysongelmat myös kehittyviin maihin, joissa on perinteisesti syöty runsaasti viljoja sekä juuri- ja palkokasveja. 

Adventuresta ja Docventuresta tutut seikkailijat Riku ja Tunna repäisivät (taas kerran) ja veivät muovikassillisen rahaa verotoimistoon yrittäen näin auttaa hyvinvointivaltiota raha-ahdingossaan. Ylimääräiset rahat tulisivat todella tarpeeseen. Hyvinvointivaltionhan tulisi turvata kaikkien kansalaistensa perustarpeet, joten nälkää sekä vajaa- tai aliravitsemusta ei pitäisi esiintyä. Rahoilla voitaisiin tukea esimerkiksi monipuoliseen kasvisten viljelyyn keskittyvää maataloutta, joka kohdennettaisiin kotimaisille markkinoille. Kaupalliset elintarvikealan yritykset tulisi velvoittaa valmistamaan terveellisiä mutta edullisia eineksiä ja peruselintarvikkeita, jotta myös maamme pienituloisimmilla kansalaisilla olisi mahdollisuus ruokkia itsensä ja perheensä ravitsemussuositusten mukaisesti.

Nykyisin hyvin harvalla pienituloisella on pihalla oma omenapuu tai kasvimaa eikä kaikilla ole edes mahdollisuutta hyödyntää jokamiehen oikeuksia marjametsässä. Elintarvike- ja ravitsemuspolitiikan perusta, valtion ravitsemusneuvottelulautakunnan määrittämät ravitsemussuositukset tulisi saada jokaisen kansalaisen perusoikeudeksi ja mahdollisuudeksi. Terveydenhoitokustannuksissa säästettäisiin ja ihmiset voisivat paremmin, olisivat terveempiä, elinvoimaisempia ja työkykyisempiä.

Yli 60 % hyvinvointivaltiomme kansalaisista saa kuukaudessa käyttöönsä tuloja reilusti vähemmän kuin keskimääräiset ansiotulot ja iso osa kärsii liian yksipuolisen ja puutteellisen ruokavalion aihauttamista terveysongelmista.

Emmekö enää mainostajien ja hyvinvointivaltion luoman mielikuvan sokaisemina näekään kiillotettujen tavaroidemme takana olevaa sairasta todellisuutta?

Lähteet ja lisää luettavaa aiheesta:

• Eduskunta. Kansanedustajien palkkiot. Saatavilla: http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/eduskunta/tervetuloa/palkkiot.htx?lng=fi. Tulostettu: 8.9.2014.

• Karttunen K, Kihlström L, Taivalmaa S-L. 2014. Nälkä ja yltäkylläisyys - ruokaturva Suomessa. Helsinki: Gaudeamus

• Silvasti T. 2006. Näkökulma globaaliin ruokaturvaan. "Teoksessa": Mononen T & Silvasti T: Ruokakysymys. Helsinki: Gaudeamus. 183-211

• Tilastokeskus. Pienituloisuusrajoja erityyppisille kotitalouksille vuonna 2012. 2014. Saatavilla: http://www.stat.fi/til/tjt/2012/01/tjt_2012_01_2014-03-20_tau_001_fi.html. Tulostettu: 8.9.2014.

• Tilastokeskus. Tulokäsitteen muutoksen vaikutukset väestöryhmittäisiin pienituloisuusasteisiin. 2013. Saatavilla: http://www.stat.fi/artikkelit/2013/art_2013-03-20_001.html. Tulostettu: 8.9.2014.
  
• Tilastokeskus. Tulot ja kulutus 2012. 2014. Saatavilla: http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_tulot.htm. Tulostettu: 8.9.2014. 

• (VRN) Valtion ravitsemusneuvottelukunta. 2014. Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. Helsinki: VRN. Saatavilla: http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/files/attachments/fi/vrn/ravitsemussuositukset_2014_fi_web.pdf. Tulostettu: 8.9.2014.