Syksyn herkulliset värit

Olemme Suomessa erityisen onnekkaita, koska saamme nauttia vuodenaikojen vaihtelusta ja vaihtelun tuomasta rytmistä elämään.

Syksy on (eräs ;) ) lempivuodenaikani. Luonnon värit, pimenevät illat ja raitis ilma luovat taianomaisen tunnelman joka pysäyttää, tyynnyttää ja rauhoittaa. Lämpimän ja kirkkaan kesän jälkeen luonto murtuu ja luo eri värisävyjä ja olomuotoja ympäristöön. Mikään ei ole enää täydellisen muotoista tai väristä ja silti kuitenkin niin lohdullisen kaunista - kauniimpaa kuin koskaan ennen.

Tasalämpöisen kesän jälkeen nautin jopa viimasta ja sateesta. Alkukantaiset selviytymisvaistot heräävät eloon kävellessäni katuja pitkin jäätävän syysviiman repiessä kasvojani ja keuhkojani. Siitä selvittiin, jälleen kerran - mikä nautinto.

Syksy on värikästä aikaa. Luonto hehkuu vihreän, keltaisen, punaisen ja ruskean eri sävyistä. Kesän aikana kasvanut ja vahvistunut sato on valmis korjattavaksi ja muistuttaa meitä kasvisten monipuolisuudesta. Pellot ja puutarhat notkuvat terveellisiä kaaleja vihreän eri sävyissä ja kurpitsaa oranssin ja keltasen eri sävyissä. Mullasta nousee punajuurta, porkkanaa ja muita juureksia. Puolukasta punaisena hehkuvaa metsää koristavat ruskean, keltaisen ja vaalean kirjavat sienitäplät.  Puistot ja tienvierustat loistavat punaisena, oranssina ja tummina pihlajanmarjasta, tyrnistä ja aroniasta, omenapuut keltaisen, vihreän ja punaisen kirjavina.

Värit ovat hyväksi paitsi mielelle myös keholle. Kasvisten eri väriaineet viestivät erilaisista terveyttä edistävistä ravintoaineista.

Kasvien vihreä väri johtuu lehtivihreästä eli klorofylleistä joiden avulla kasvit yhteyttävät eli sitovat auringonvaloa kemialliseksi energiaksi. Reaktio on käänteinen ihmisen hengittämisen kanssa. Ihminen käyttää soluhengityksessä hyväkseen ilmakehän happea ja solujensa glukoosia tuottaakseen energiaa ja hiilidioksidia. Kasvit puolestaan tarvitsevat hiilidioksidia ja vettä sekä aurinkoenergiaa tuottaakseen glukoosia ja muita hiilihydraatteja sekä happea.

Klorofyllit muodostavat siis hiilihydraatteja eliöiden ravintokäyttöön aurinkoenergian avulla. Syödessäni vihreitä kasviksia, ajattelen vaatimattomasti nauttivani aurinkoenergiaa!

Klorofyllien on uskottu auttavan terveyttä monella eri tapaa mm. ehkäisemällä tulehduksia tai syöpää. Nykyään tutkijat eivät ole yhtä mieltä lehtivihreän terveysvaikutuksista. Kukaan tuskin kuitenkaan kyseenalaistaa vihreiden kasvisten terveellisyyden.

Vihreät kasvikset sisältävät monia eri ravintoaineita, kuten A-, B-, C-, E- ja K –vitamiineja, kalsiumia, magnesiumia, rautaa, kaliumia, fosforia, sinkkiä. Tumma vihreä väri viestii ravintaineiden monipuolisuudesta. Unohda siis se vaalea jäävuorisalaatti ja rakenna salaattipohjasi yhdistellen eri vihreän sävyjä, joita saat mm. pinaatista, tammenlehväsalaatista, jääsalaatista ja lehtikaalista.

Syksyn saapuessa lehtien sisältämä lehtivihreä tuhoutuu ja niiden sisältämät karotenoidit pääsevät näkyviin. Puut ja pensaat saavat kauniin monivärisen väripeitteen.

Keltainen ja oranssi väri kasviksissa on usein merkki kasviksen sisältämistä karotenoideista. Karotenoideja ovat mm. porkkanan oranssi beta-karoteeni sekä maissin keltainen luteiini ja zeaksantiini. Beta-karoteeni toimii A-vitamiinin esiasteena. A-vitamiini on tärkeää mm. näkökyvylle ja ihon hyvinvoinnille sekä solujen uusiutumiselle ja erilaistumiselle. Beta-karoteeni on antioksidantti, joka ehkäisee soluvaurioita. Sen uskotaan sitä kautta mm. ehkäisevän syöpää ja sydän- ja verisuonitauteja, vahvistavan elimistön vastustuskykyä sekä suojaavan ihoa auringon UV-säteitä vastaan. Beta-karoteenin hyviä lähteitä ovat  mm. porkkana, pinaatti, lehtikaali, mango, kurpitsa ja aprikoosi.

Luteiini ja zeaksantiini esiintyvät yleensä yhdessä ja ylläpitävät silmän näkökykyä sekä estävät sitä rappeutumiselta. Näiden aineiden hyviä lähteitä ovat mm. maissi, oranssi paprika, ruusukaali, pinaatti, porkkana ja appelsiini.

Myös monet antioksidantteina tunnetut flavonoidit antavat kasville keltaisen tai oranssin eri sävyissä. 

Punainen esiintyy kasviksissa useina eri punaisen, violetin ja purppuran eri sävyissä.
Tomaatin punainen väri tulee karotenoidien ryhmään kuuluvasta lykopeenista, joka on myös antioksidantti ja jonka uskotaan suojaavan mm. sydän- ja verisuonitaudeilta. Lykopeenilla ei kuitenkaan ole beta-karoteenin tapaan A-vitamiinin aktiivisuutta.

Betalaiini on punajuuren väriaine, jota käytetään myös väriaineena elintarvketeollisuudessa. Betalaiinin lisäainekoodi on E162. Betaliinia löytyy runsaasti myös mm. pinaatista.

Yleensä kasvisten, marjojen ja hedelmien punertava sävy tulee kuitenkin antosyaniineista, jotka ovat flavonoideja. Flavonoidit ovat tehokkaita antiaksidantteja. Antosyaniinit ovat mm. mustaherukan, marja-aronian, mansikan, vadelman, punaisten viinirypäleiden, luumun, kirsikan, punakaalin, punasipulin ja omenan kuoren punainen väriaine. Antosyaniinien uskotaan mm. helpottavan kudosten tulehdusreaktioita, auttavan kehoa puhdistautumaan kuona-aineista sekä ehkäisevän syöpää. 

Toisinaan puhutaan käsitteestä "ranskalainen paradoksi". Ranskalainen keittiö suosii runsaasti voilla ja kermalla höystettyjä rasvaisia liharuokia sekä juustoja. Ranskalaiset eivät kuitenkaan kärsi merkittävästi tällaiseen ruokavalioon liittyvistä sydän- ja verisuonisairauksista. Tämän uskotaankin osaksi johtuvan punaviinin sisältämistä antosyaniineista.

Flavonoideja löytyy yli 5000 eri yhdistettä, joten ne luonnollisesti esiintyvät myös muissa väreissä kuin punaisena, oranssina ja keltaisena. Kukkakaalin valkoinen ja kahvin tai fermentoituneen teen ruskea värisävy johtuu myös flavonoideista. Kukkakaali sisältää myös tulehduksia hillitsevää allisiinia - sama aine löytyy myös valkosipulista.

Ehkäisee syöpää, sydän- ja verisuonisairauksia sekä tulehdusreaktioita, parantaa vastustuskykyä, tärkeää näkökyvylle, suojaa ihoa, auttaa soluja uudistumaan, toimii antioksidanttina jne. Tässä kirjoituksessa on mainittu pitkä lista erilaisia terveysvaikutuksia, mitkä on yhdistetty kasviksiin ja niiden eri väriaineisiin. Omasta luonnollisesta ympäristöstään eroteltuna ja esimerkiksi ravintolisiin uutettuna useat bioaktiiviset yhdisteet menettävät kuitenkin osittain tai jopa kokonaan tehonsa ja voivat toimia jopa päinvastaisesti kuin oletetaan. 

Kasvisten terveellisyys johtuukin suuresti kokonaisuudesta ja monien eri ravintoaineiden yhteisvaikutuksesta elimistön aineenvaihdunnassa.

Salaatin vitamiinit kannattaa siis syödä ennemmin salaatista kuin pilleristä ja ruoka valmistaa aina mahdollisimman värikkääksi. Tämä kihelmöi paitsi näköhermoja, myös takaa monipuolisen vitamiinien ja ravintoaineiden saannin. Jos päivittäisiä ruokailukertoja on suositellut viisi, eri värisiä kasviksia, hedelmiä tai marjoja kannattaa syödä reilu kourallisen verran joka ruokailun yhteydessä.  Näin kasvienergiaa kertyy päivän mittaan helposti vähintään ravitsemussuositusten verran eli puoli kiloa päivässä.

Kasviksista irtoaa ruokaan ja liemeen myös runsaasti makuaineita - vai mistä luulet keittiössä paljon käytetyn kasvisliemikuution valmistetun? Itse maustan ruokani mieluummin tuoreita, terveellisiä, kauniita ja värikkäitä kasviksia käyttäen.