Syksyn satoa - kaupunkilaisen "marjamettä"

Vuosi alkaa syksystä. Loman jälkeen palataan töihin, koulut ja harrastukset alkavat, alkaa pitkän, pimeän ja kylmän talven odotus. Ihmisen keho ja mieli valmistautuvat eläinten tavoin talveen. Tekee mieli suklaata ja rasvaista ruokaa. Syksyn sato houkuttaa hillottamaan, mehustamaan, säilömään ja pakastamaan - keräämään talvivarastojaan täyteen ruokaa.

Tänä syksynä olen ollut erityisen innostunut hillottamaan ja säilömään syksyn satoa. Pihlajanmarja ja aronia ovat tämän vuoden uudet marjatuttavuudet ja olen yhdistänyt niitä omenan, tyrnimarjan ja viinimarjojen kanssa.

Perinteinen kurpitsa-omenahillo on tuttu jo vuosien takaa, mutta tänä vuonna tein eksoottisemman version maustamalla sitä inkiväärillä, vaniljalla ja kardemummalla. Löysin myös herkullisen hilloyhdistelmän tyrnistä ja omenasta. Tyrnin maku on kirpeä, mutta omena pehmentää sitä huomattavasti. Eräällä torikojulla kesällä maistelin aivan taivaallisen ihanaa chilillä maustettua tyrnisalaattikastiketta. Tästä intoutuneena kehitin reseptin myös chilillä maustettuun tyrni-omena-paprikahyytelöön. Tämän vuoden herkullisin hilloyllätys, mintulla maustettu kesäkurpitsa-punaherukkahillo, löytyi kuitenkin Kotipuutarhan keittokirja:sta.


Talven aikana voikin sitten testailla, minkälaisten ruokien kanssa nämä hillot ja hyytelöt maistuvat parhaiten. Olen pakastanut runsaasti aroniaa ja pihlajanmarjoja, joten hillottaminen ja reseptien kehittely jatkuu varmasti vielä läpi talven. Ja tämän vuoden joulu-, syntymäpäivä- ja tuparilahjat odottavat jo valmiina!!

Sokeroiduista marja- ja hedelmäpyreistä on helppo tehdä talvella kiisseleitä - kaikkea ei todellakaan tarvitse käyttää hillona puuron tai paahtoleivän päällä!


Kaupunkimme superfood 

Jokamiesoikeuksia hyväksi käyttäen myös kaupunkilaiset voivat poimia pakkasensa täyteen ílmaisia herkkuja ja superfoodia, vaikka parvekkeella ei kasvaisikaan omaa viinimarjapensasta. Pihlajanmarjat, aroniat ja tyrnipensaat kaunistavat ja värittävät kaupunkien puistoja ja pihoja syksyisin.  Puuomakotitaloalueilla on usein lukemattomia omenapuita ja runsaina satovuosina omenat putoilevat villisti pyöräteille.

Helsingin julkisista ruokapuista ja -pensaista on jopa omat nettisivut nimellä satokartta, josta voi käydä etsimässä parhaita marjapaikkoja.

Kuva: Maija Seppänen
Marja-aronian monen kirjavat lehdet ovat kaikille tuttu näky kaupunkipihojen koristepensaana. Sen marjat ovat kuitenkin monelle tuntemattomia. Marjat ovat maultaan hieman kitkeriä mutta mauttomia, jopa puisen makuisia.

Aronia on kuitenkin todellinen superfood sisältäen runsaasti solujen hapettumista estäviä flavonoideja, erityisesti antosyaaneja. Jokainen on varmasti kuullut punaviinin terveysvaikutuksista. Jos et ole punaviinin ystävä, kannattaa pakastaa ja varastoida aroniaa. Aronia sisältää myös muita vitamiinia erityisesti B-vitamiineja sekä kivennäisaineita kuten mm. kaliumia, kalsiumia, magnesiumia, rautaa, sinkkiä ja jodia.

Itä-Euroopassa aroniaa on käytetty luonnonlääkinnässä jo kauan. Hillotessani huomasin, että aronia palaa helposti pohjaan sokerin lisäämisen jälkeen keittämisen yhteydessä. Ei kannata siis jättää aroniahilloja kiehumaan itsekseen hämmentämättä. Huomasin myös, että aroniahillo homehtuu muita marjahilloja helpommin. Lisää siis hilloon runsaasti sokeria tai pakasta hillot.

Kaupunkilainen voi löytää puistoista myös piikikkäitä tyrnipensaita tai -puita, joiden kirkkaan oranssi väri kiinnittää huomion. Tyrni on toinen kaupunkipuistojemme superfood. 

100g eli noin kourallinen tyrnimarjoja sisältää C-vitamiinia yli kaksi kertaa päivittäisen saantisuosituksen verran ja yhdeksän tyrnimarjaa päivässä takaa minimiannoksen C-vitamiinia. Lisäksi tyrnissä on A-vitamiinin esiastetta karotenoidin muodossa sekä E-, K- ja B-vitamiineja sekä kivennäisaineita. Tyrni sisältää myös terveydelle hyödyllisiä rasvahappoja erityisesti välttämättömiä linolihappoa (n-6) ja alfalinoleenihappoa (n-3).

"Happamia ovat marjat", sanoi kettu pihlajanmarjoista, kun ei ylettynyt poimimaan houkuttelevan punaisia marjoja puun yläoksilta.

Pihlajanmarjapuut ovat meillä Suomessa lähinnä koristepuita, joiden marjat kaunistavat syksyisiä tienvieruksia kauniin punaisina. Tämä on sääli, sillä pihlajanmarjat sisältävät runsaasti erityisesti C-vitamiinia, lähes saman verran kuin mustaherukka ja jopa kaksi kertaa niin paljon kuin appelsiini.

Pihlajanmarjat ja aroniat kannattaa saksia terttuina irti. Poimiminen on helpompaa ja marjat säilyvät pitempään, vaikka et ehtisikään heti säilöä niitä. Aronian marjat myös värjäävät herkästi kädet punaisiksi liiskaantuessaan. 

Tämän vuoden marjakausi on jo lähes ohi ja odottelemme lumen tuloa. Ensi syksy tulee kuitenkin nopeasti ja ilmainen superfood värjää jälleen kerran kaupunkinäkymämme kauniin kirjavaksi. Kaupungin puistoista ja teiden varsilta löytyy toki myös muuta kaunista ja terveellistä keittiöön, kuten villiyrttejä tai muita tässä jutussa mainitsemattomia marjoja. Kirjastosta löytyy useita kirjoja, jotka johdattavat lukijansa villiyrttien ja -marjojen maailmaan.

"Marjamettällä" ollessa kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka jokamiehenoikeus oikeuttaa poimimaan muiden mailta luonnon antimia ei se kuitenkaan oikeuta sitä toisten pihapiiristä - ainakaan ilman pihan isännän tai emännän lupaa.

Helsingin ympäristökeskus on myös ottanut Satokartan nettisivuilla kantaa ruoan poimimiseen kaupunkiympäristöstä. Heidän mukaansa helsinkiläisiä marjoja ja omenoita voi syödä. Vilkkaasti liikennöityjen liikennereittien varsilta ei kuitenkaan tulisi kerätä marjoja eikä ainakaan syödä niitä pesemättä.

Rohkeasti siis vain marjoja poimimaan - kaupungissakin. Hölmöä jättää herkulliset ilmaiset vitamiinit linnuille tai maahan pilaantumaan.

Lähteet:
Tunnisteet: , , , , , , ,

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja ( Atom )